Oksaalihappotiputus

Tämä oli nyt toinen kerta kun tein oksaalihappotiputuksen. Luonnollisestikaan en muistanut mitään kun viime kerrasta oli vuosi aikaa. Minulla on tapana pitää pesillä mukana kynää ja vihkoa, kirjoitan jokaisen pesän jälkeen heti mitä sille kuului, muuten en enää muista. Valitettavasti olen tyhjännyt "hoitopakin" toiseen käyttöön syksyllä enkä muista minne olen vihkon laittanut. Joten etsimään netistä ja kirjasta tietoa. 

Netistä hyvin löytääkin kaikkea, Mesimestarin ja liiton sivuilta. Ei ole liian laveasti kerrottu vaan niin, että helppo lukea. Loput täydensin selailemalla fb:n mehiläisenhoitoryhmän keskusteluja.

Satuin törmäämään johonkin irtotekstiin, jossa olin laittanut ylös millilitramäärän viime vuonna. Eli olin laskenut jotenkin monimutkaisesti, että miten monta väliä pitää laittaa ja siitä saanut tarvittavan millilitramäärän, josta sitten olin laskenut miten monta grammaa siihen menee oksaalihappoa ja siihen suhteuttanut veden sekä sokerin määrän. Apua, ihan turhaa :D Mutta se oli siis ensimmäisen joulukuun pähkäily eikä meillä tänä vuonna isoa punkki-invaasiota ollut, joten.... ei varmaan ihan epäonnistunut.

Liiton sivuilla on simppeli ohje - 7,5g oksaalihappoa, 1dl lämmintä vettä ja 100g sokeria. Riittää 3-5 pesälle. 
Jos pesä puolillaan mehiläisiä, laitetaan 20ml. Jos täynnä, laitetaan 40ml. Jotain näiden väliltä, 30ml.

Minulla on 8 pesää joten tein tupla-annoksen. Mietin jos on liikaa jaan loput pesiin, jos liian vähän niin teen sitten vain lisää.

Punnitsin hapon, lämmitin veden ja sekoitin ne keskenään. Kun happo oli täysin liuennut, lisäsin sokerin. Samalla hetkellä kun holautin sen joukkoon, tajusin, että eihän se ollut 1dl vaan 100g. No sitten punnitsemaan paljonko 1dl sokeria painaa.... Ja tätä kirjottaessa, just nyt, tajuan että laitoin sokeria vain sen 100g enkä 200g. Sama juttu veden kanssa.

Iskee paniikki, äkkiä kysymään neuvoa keskustelupalstalta ja sitten kiroilemaan miehelle, että mitä ihmettä mä olen taas mennyt tekemään! Vihaan näitä aivoja!! Ja siinä valituksen lomassa välähtää silmiin kuva, jossa laitan mittakulhoon 2 dl vettä. Helpotus, menikö kumminkin vesi oikein vaikkei sokeri mennytkään? Ensin olen varma asiasta, sitten en enää olekaan ja nyt kun asia on sekaisin päässä tiedän se ei tule enää selviämään. 

No, paluu tiputukseen. Avaan ensimmäisen pesän ja pelästyn - ei näy yhtään mehiläistä missään eikä kuulu mitään surinaakaan. Toisaalta kanat ovat lähes vieressä, kuopivat maata ja höpöttävät keskenään, ei siinä mitään kuule muutenkaan. Otan kännykän taskulampun avuksi ja sieltähän ne löytyvät. On vaikea nähdä kun valo ja varjo menevät hiuksenhienosti, kehät ovat muhkuraisia. Lamppu pois ja hommiin. Aloitan tiputuksen ja tajuan etten muista missä kohdissa mehiläiset ovatkaan, jatkossa laitan kännykän aina siihen kohtaan josta mehiläiset alkavat, muistilapuksi. En nostanut pesiä erilleen, netistä luin miten muut toimivat ja havaitsin, että toiset nostavat ja toiset eivät. Mietin, että hajotan pallot ja liiskaan muutenkin vähäistä porukkaa jos alan laatikoita siirrellä. Lisäksi tuo ohut, pitkä letkunpätkä ylettyy hyvin alemmaksikin.

Harmittaa etten hokannut käydä hakemassa otsalamppua, olisin varmasti saanut tiputuksen tehtyä tarkemmin ja paremmin kun olisin koko ajan nähnyt kunnolla.

Lähes kaikissa pesissä porukkaa on suht vähän ja se huolestuttaa. Yhden olen talvettanut 1 lg-laatikolla (kaikki pesät olisivat yhteen mahtuneet) ja siinä pallo on heti päällä, tämä pesä on helppo hoitaa. Ilon aihe on se, että kaikissa on toistaiseksi elämää. Olin tehnyt valmiiksi lapun johon olin kirjoittanut pesät ja lisäsin jokaisen kohdalle minkä verran olin laittanut liuosta, näen siitä sitten keväällä miten vahva pesä oli joulukuussa.

Eli mitä opin? 

• tarkkuutta liuoksen tekoon!!
• otsalamppu olisi hyvä olla mukana, taskulamppu vähintään
• joku tikku tms. jolla voi merkata pallon rajoja, menee hapot oikeaan kohtaan (tarpeeton jos on otsalamppu käytössä)

Jäi myös ihmetyttämään yksi pesä jonka olisi pitänyt kuolla ajat sitten. On ollut ilman emoa koko kesän. Sain neuvon tappaa sen ettei levitä punkkeja, mutta jotenkin jäi tekemättä, ajattelin kyllä ne siitä kuolee, mutta laitoin loppukesästä sillekin tymolia kun olikin yhä elämää. Ihan vain ettei menisi punkkeja muihin pesiin. Nyt meinasin siivota pesän varastoon niin voi turusen pyssyt, siellä oli hieno talvipallo. No tipautin niillekin oksaalihappoa niskaan ja tunsin itseni hieman huonoksi ihmiseksi - miten en ole saanut ratkaistua pesän kohtaloa aktiivisemmilla toimilla? Toisaalta oppia se kai on tämäkin, näkee mitä tapahtuu.

Hetken oli hyvä fiilis, vuoden viimeinen työ tehty ja hoitopuku pyörimässä pyykkikoneessa. Talviloma alkakoon. Nyt päällimmäisenä mielessä, että tapoinko kaikki pesät väärällä liuoksella. Jännitys tiivistyy!