Ensimmäisenä esittelen meidän rokkiporukan. Muita rotuja ovat tällä hetkellä wyandotte, serama ja nick brown. Muutama mixikin löytyy. Aiemmin on ollut dekalbeja, piikkiöläisiä sekä light sussexeja.
 |
| Tässä ollaan jo menty nukkumaan. Rokkikukon siiven alla seramakana. |
Plymouth rock on niin sanottu duall purpose rotu, eli se on hyvä munimaan ja siitä saa hyvin lihaa. Meillä kanat ovat sen takia, että ei tarvitse hakea munia kaupasta ja hyvä muninta on ollut kriteeri rotuja valittaessa. Olisi hienoa pystyä myös liha tuottamaan itse, mutta se ei vain ole meidän juttu.
Ensimmäiset rokkimunat ostin keväällä 2019. Kennossa oli 8 munaa, joista tuli 5 tipua - 1 kana ja 4 kukkoa. Ei kaikkein paras tuuri ollut matkassa. Yksi kukko jäi kotiin ja muille etsin kodit. Saman vuoden kesällä ostin lisää munia toisesta paikasta ja silloin sain 5 kanaa ja 2 kukkoa. Kukot muuttivat omiin koteihinsa ja kanat jäivät meille. Näin muodostui tämä nykyinen parvi, Nestori-kukko ja hänen frouvat.
Nestori on ollut huippuihana kukko, oikea silmäterä, mutta reilun vuoden ikäisenä alkoi hyökkäillä. Välillä voi olla viikkoja ihan rauhassa, mutta sitten tulee joku tilanne ja se käy kukkoilemaan. Olen huomannut, että tilanteet liittyvät usein siihen kun kokee kanojen olevan uhattuna. Esim. seramakanat rääkyvät kuin henkeä vietäisiin kun ovat hautomapuuhissa ja munat käy keräämässä. Tällaisessa tilanteessa hyökkäsi ensimmäisen kerran. Joskus olen kanoja kuvannut ulkona niin on tullut urputtamaan.
Pitkään olen pohtinut, että luopuisinko koko porukasta, jos joku haluaisi katsella epäluotettavaa kukkoa. Vai vaihtaisinko kukon ja pitäisin kanat itse. Vai jatketaanko näin. Vai.... Päätös ei ole helppo! Olisi varmasti helpompi jos kukko olisi jatkuvasti käymässä päälle tai olisi sattunut joku vahinko. Nykyisellään rinnakkaiselo käy kumminkin suht helposti, ei ole taas hyökkinyt aikoihin ja koskaan ei ole oikeastaan sattunut mitään. Hyökkäykset olleet suht vaarattomia ja jäävät siihen yhteen hyppyyn. Karjaisen, että mitä perkelettä mietit! Pelästyy sekä vaihtaa maisemaa. Myöskin se mielestäni hoitaa sitä kukon tehtävää eli suojelee kanojaan, on vaan turhan ylisuojeleva kun pitäisi ymmärtää etten minä niitä uhkaa. Tosin seramat mielellään kertovat muuta.
Rokeista olin lukenut ennen ottamista, että voivat olla vähän käreitä. Toisaalta niistä sai myös lukea, että ovat rohkeita ja helposti kesyyntyviä. Minun kukon kolmesta veljestä olen kuullut, että olisivat hyväluontoisia. Kanojen kahdesta veljestä toinen lopetettiin kun alkoi hyökkäillä, toinen on joku huippukiltti ihanuus. Eli ei ole niin suoraviivaista, että vihaisesta kukosta tulee vihaisia jälkeläisiä. Meidän kukon isä vaikutti hyvinkin kiltiltä. Hain munat niin omistaja piteli sitä sylissä ja esitteli. Eli ei myöskään välttämättä kiltistä kukosta saa kilttiä jälkeläistä. Netissä kun saa usein lukea näitä suoraviivaisuuksia, mutta onhan siellä muitakin tekijöitä. Äitikana, ympäristö jne. Meillä tuntui, että ärhäkkyyden laukaisi seramien draamailu. Se on melkoisen ylitsevuotavaa.
Nyt eksyin vähän sivupolulle, rokeista piti kertoa. Nämä ovat mielestäni ihania luonteensa vuoksi, rohkeita ja uteliaita. Nuoria rokkeja on niin turha yrittää kuvata kun jos ne eivät istu olkapäällä kakkimassa vaatteille niin nenä on kiinni linssissä. Ulkonäkö on myös hieno, maailmalla on useampaakin eri väriä, mutta meillä Suomessa pääasiassa tätä mustavalkoraidallista.
Ruokinta on tärkeää, koska kasvavat niin isoiksi. Kasvuvaiheessa ei saa tarjota liikaa proteiinia. Itse ruokin pääsääntöisesti teollisella rehulla, että ei tulisi isoja virheitä. Kesällä ja syksyllä kulkevat pihalla ja syövät kaikkea mahdollista, nyppivät ruohoa ja vetävät matoja maasta. Talvisin kiva keino on ripustaa vaikka kaali tai porkkana kattoon. Siitä saavat vihreää herkkua ja mieluisaa tekemistä. Toki kaikkea muutakin herkkua on hyvä tarjota, mitä keittiöstä vain jää plus jauhomadot on meillä valikoimissa.
Rokkien sukulinjat Suomessa ovat melko suppeat, niissä voi helposti olla myös muita rotuja joukossa. Uutta verta on vaikeaa löytää. Minullakin on toisessa parvessa yksi mixi, jossa isä on plymouth rock ja emä nick brown. Ihan näyttää rokkikanalta. Tämä on kyllä mainio tapaus, hieno ulkonäkö, rohkea kiva luonne ja munii joka päivä kuten äitinsäkin.
Tänään kävin tekemässä oksaalihappotiputuksen mehiläispesille ja siellä oli parvi rokkeja seurana. Olin yhteen kuoppaan kipannut vaahteran lehtiä - aarreaitta kanoille! Itse saakin varmaan mennä haravoimaan uudelleen 😄
 |
| Kana pihahommissa |
 |
| Kukko ja rouvia |
 |
| Nuorikkoja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti