Wyandottet

 Wyandottet.... ihanat, kiltit, lempeät pullerot. Pidän kovasti näistä tyypeistä ja välillä ajattelen, että olisi selkeintä jos minulla olisi vain yhtä rotua. Valinta kohdistuisi kyllä näihin. Mutta kun en millään kaikista aikeista huolimatta raaski luopua muistakaan niin... 

Blue laced wyandotteja, takana näkyy rokkeja.

Alkuvuodesta 2019 sain mukavalta pariskunnalta wyandotten munia. Vanhemmat olivat gold ja splash laced, joten odotettavissa oli vain blueta. Kävi onni ja kuoriutui viisi kanaa, kaksi kukkoa. Nämä kukot olivat ja ovat sykähdyttäviä herrasmiehiä. Isoja, komeita ja niin kilttejä. Huolehtivat upeasti kanoistaan ja ylläpitävät järjestystä. Toinen muutti Laitilaan ja toinen jäi meille kotiin.

Koitin netissä huhuilla siitosmunien perään, mutta menestys oli heikko. Lopulta joku tarjosi minulle munia ja kehui miten hyvä parvi hänellä on ja sopisi juuri minun parven väreihin. Kuvia en ikinä nähnyt enkä hoksannut pyytäkään. Uskoin myyntipuheeseen kun en itse niin ymmärtänyt näistä. Munat tulivat postilla ja muistaakseni kuoriutuivat kaikki eli itävyys oli erinomainen. Harmillisesti tuli vain yksi kana, loput kukkoja. Olisiko niitä ollut viisi. Värit/kuviot olivat osalla tipuista vähän mitä sattuu.

En siis saanut minun huippuihanalle kukolle kuin yhden kanan, joten päätin luopua niistä. Vieläkin vihlaisee sydänalasta kun törmään kukon kuviin. Parveksi siis muodostui ensimmäisen haudonnan viisi kanaa ja jälkimmäisestä porukasta jäi yksi kukko. Tämäkin kukko on todella kiltti, mutta ei ihan sellainen pätevä joka pitää koko porukan aisoissa. On myös kooltaan vähän pienempi. Mutta aina on kiva mennä tähän häkkiin sisälle kun ei tarvitse miettiä millä tuulella kukko tänään on. Se on aina rauhallisella ja hyvällä tuulella. Samassa laumassa elelee kolme muuta kukkoa, tämä on pomo, mutta tosiaan sietää muut kukot ilman ongelmia. Silloin kun olivat veljiensä kanssa niin kukkoja oli pahimmillaan seitsemän samassa tilassa ja testosteroni kuohui, mutta sopu säilyi.

Nykyinen kukko

Ensimmäinen kukko, kanojeni veli

Viime kesän viimeisistä tipuista jäi viisi meille kotiin kasvamaan. Osoittautui, että siinä on kolme splash kanaa ja kaksi gold kukkoa. Vanhat ovat kaikki blueta eli nyt on eri värejä.

Kanat pitivät sulkasatoa syksyllä ja olivat kyllä aika kamala näky, nyt rouvilla on uusi ja komea sulkapeite, näyttävät tosi hienoille. Sulkasatoon asti munivat oikein hyvin, mutta siihen loppui. Nyt on mennyt jo piiiiittkä aika ilman munia, kunhan syövät ja sotkevat... Eilen oli ensimmäisen kerran ikuisuuteen (siltä ainakin tuntuu) wyandotten muna pesässä ja se kirvoitti kokeneemmaankin munankerääjän huulilta ilonhuudahduksen. Päätin samalla, että tämän munan kunniaksi kirjoittelen jutun dotteista seuraavaksi. Ajattelin otan niistä uudet hyvät kuvat ensin, mutta enhän sitä enää muistanut... joten mennään vanhoilla kuvilla, laitan myöhemmin uusia kuvia, ovat jotenkin mielestäni entistä muhkeampia uusien sulkien myötä.

Sulkasato alkanut. Takana nick brown.

Pihahommissa avustamassa. Tässä ovat vielä nuoria ja kaikki yhdessä.

Korvapuustit, oma resepti

 

Tein eilen ensimmäistä kertaa korvapuusteja reseptillä, jonka kehittelin itse. Vähän olin huolissani, että miten tässä käy kun jätin taikinasta sekä sokerin että voin pois - hyvin kävi!

6/5 sanoin itse, lapset vain 8/10, mutta kannattaa kokeilla. Näitä syödessä voi olla hitusen parempi omatunto.

Taikina;

5dl maitoa (käytin raakamaitoa naapuritilalta)
1 pala (50g) hiivaa
1 tl suolaa
1,3 dl hunajaa
15dl (luomu)vehnäjauhoja
0,5 dl rypsiöljyä

Täyte;

kaakaojauhetta ja sokeria

Voiteluun kananmuna tai pari viiriäisen munaa

1. Liuota lämpimän maidon joukkoon hiiva, suola ja hunaja.
2. Lisää noin 8dl vehnäjauhoja, vaivaa muutama minuutti, että taikinaan tulee hyvä sitko.
3. Lisää loput jauhot vähitellen koko ajan alustaen. Älä vaivaa liikaa, taikinan tulee olla pehmeää. Jauhojen määrä ohjeessa ei ole millilleen, lisää tai vähennä sen mukaan miltä taikina tuntuu.
4. Lisää viimeiseksi rypsiöljy ja vaivaa kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Lisää tarvittaessa jauhoja.
5. Peitä taikina ja anna kohota kaksinkertaiseksi.
   
   
6. Jaa kohonnut taikina kahteen osaa. Kauli puolikas suorakaiteen muotoiseksi levyksi.
7. Levitä levylle rasva. Tähän olisin laittanut voita tai oivariinia, mutta ei kaapista löytynyt... olin pakotettu käyttämään kasvirasvalevitettä ja arvelin, että nyt viimeistään on kaikki pilalla, mutta ei. Aivan hyvä näin ja taas piirun verran vähemmän epäterveellinen eli sitä käytän jatkossakin.
8. Sirottele päälle kaakaosokeriseos. Älä pihtaile.
9. Pyöritä levy rullalle, nipistele saumakohta kiinni ja käännä alapuolelle.
10. Leikkaa pötkylästä paloja viistosti, vuorotellen vasemmalle ja oikealle. Tulee nelikulmaisia paloja, joista toinen pää leveämpi ja toinen kapeampi.
11. Nosta pala leveä sivu alas päin ja paina lyhyt sivu pohjaan asti kahdella sormella ja vedä sormilla viiva pohjalle. Näin pulla ei aukea uunissa.
12. Laita pullat pellille vielä vähäksi aikaa kohoamaan ja voitele munalla.
13. Kypsennä 225 asteessa noin 8 minuuttia, aika riippuu uunista, joten tarkkaile.
    
    
    

Täytteessä sen salaisuus

Nick brown

 Näistä minun ei pitänyt kirjoittaa mitään, mutta kun tänään kävelin kanalasta ulos niin siinä oli heti oven takana yksinäinen kana hengailemassa ja sain siitä jopa kuvan, niin kirjoitetaan sitten 😊

Meille on kaikki  muut tulleet siitosmunina paitsi nämä kuusi nick brownia. Miehen työkaverin vanhemmilla on ollut näitä kesäkanoina mökillä, syksyllä sitten ollut uuden paikan etsintä tai kanasopan teko. Totta puhuen en tiedä minne ovat aiemmin päätyneet. Syksyllä -19 työkaveri oli alkanut miehelle puhua, että ottakaa te ne. Ensireaktio oli, että ei. En yleisesti ottaen ota mitään lintuja tauti- ja loisriskin takia. Nämä olivat kuitenkin muuttaneet juuri munintansa aloittaneina nuorina valvonnan alaiselta tilalta ja esim. salmonellatestit oli otettu. Kanat olivat asuneet todella syrjässä siellä mökillä aidatussa tarhassa eli eivät ole olleet kontaktissa kenenkään naapurin kanan kanssa, eivät edes pihalla vapaana. Näin riskin aika pieneksi ja lupasin, että otetaan ne sitten.

Niin meille muutti Mari, Irma ja .... apua, olen unohtanut kolmannen nimen. Kolme nick brown tyttöä kumminkin. Laitoin heidät wyandottejen kanssa samaan ja sinne solahtivat tuosta vain, olivat kuin olisivat aina porukassa olleet. Mukavia, rohkeita tyyppejä.

Seuraavana syksynä taas alettiin kysyä paikkaa kanoille ja olin hieman nihkeä, koska meillä jo on jonkin verran lintuja ja itsellä on enemmän intoa muihin rotuihin. Toisaalta edelliset kanat olivat niin mukavia ja kun painostusta oli niin tulkoon sitten. Sellainen ehto laitettiin, että ensi keväänä jos ottaisivat nämä takaisin eivätkä uusia kanoja. Salmonellatodistuksesta huomasin, että olivat eri paikasta kuin viime vuotiset ja nimet unohdin samantien.

Uudet tulokkaat muuttivat Sysin ja Sirpun kanssa samaan. (Sysi ja Sirppu ovat nick brownin ja plymouth rockin rakkaudenhetelmiä, jotka wyandotte hautoi. Se on ihan oma tarinansa, ehkäpä kerron joskus.) Plussaa oli se, että Sirppu sai enemmän kanoja kuin vain yhden ja innostuikin kovasti lisäleideistä. Taas solahtivat uuteen parveen tuosta vain. Hiukan olin huolissani, koska Sysin ja Sirpun kanssa asuu samassa meidän poikamiesviiriäiset, että josko kanat kiusaavat niitä. Huoli oli aiheellinen ja enemmänkin. Ne paski***et söivät elävältä yhden viiriäisen. Oli niin kammottava näky kun huomasin, että viiriäinen makaa maassa, menin katsomaan ja tajusin, että siitä puuttui isoja paloja lihaa koko selän alueelta. Ja se oli yhä hengissä. Meidän on ollut aina todella vaikeaa lopettaa tipuja/viiriäisiä, mutta ei tällä kertaa. Nyt kävi niin äkkiä kuin ikinä pystyttiin. En pysty kuvailemaan miltä tuntui, mutta jokainen varmaan arvaa.

Niskaperseotteella latasin kaikki kanat plymouth rockien häkkiin. Mietin, että jos plymarit kurmoottaa niin ihan sama. Sirppu ei hommaa hyvällä katsonut, hetken sai nauttia omasta rouvaseurasta, mutta ilo loppui liian lyhyeen. Vaan minkäs teet. Plymouth rockit ja seramakanat toivottivat uudet kanat tervetulleeksi samantien ja parvi on elellyt sovussa.

Tehareiden luonteesta usein saa lukea negatiivista, mutta omat kokemukseni ovat olleet toista (tähän asti). Minun ihan ekat kanat olivat dekalbeja ja ne olivat kilttejä. Kyllä se kumminkin taitaa vähän niinkin olla, että osaavat häijyjäkin olla, tuntuu että mielellään kiusaavat pienempiä ja/tai nuorempia. Samankokoisten kanssa taas näyttävät olevan aivan hyvää pataa.

Luonteeltaan muuten ovat rohkeita ja reippaita, kyllä usein on nick brown se joka ekana ulos juoksee ja kulkee perässä. Munivat joka päivä herkullisen, tumman ruskean munan. Tällä hetkellä ovat oikeastaan ainoat munijat. Rehua menee tajuton määrä koko ajan, mutta munia ei paljon kiitokseksi näy.... Wyandottet ovat pitäneet jo kauan taukoa eivätkä rokitkaan montaa viitsi pyöräyttää, joku muna joskus ja jouluna. Sysi sen sijaan munii joka päivä kuten äitinsäkin ja sen takia itselläni on pieni kiinnostus mixeihin. Olen pohtinut josko hautoisin nick brownin ja wyandotten risteytyksiä. 

Terve! Mitä kuuluu?

Oksaalihappotiputus

Tämä oli nyt toinen kerta kun tein oksaalihappotiputuksen. Luonnollisestikaan en muistanut mitään kun viime kerrasta oli vuosi aikaa. Minulla on tapana pitää pesillä mukana kynää ja vihkoa, kirjoitan jokaisen pesän jälkeen heti mitä sille kuului, muuten en enää muista. Valitettavasti olen tyhjännyt "hoitopakin" toiseen käyttöön syksyllä enkä muista minne olen vihkon laittanut. Joten etsimään netistä ja kirjasta tietoa. 

Netistä hyvin löytääkin kaikkea, Mesimestarin ja liiton sivuilta. Ei ole liian laveasti kerrottu vaan niin, että helppo lukea. Loput täydensin selailemalla fb:n mehiläisenhoitoryhmän keskusteluja.

Satuin törmäämään johonkin irtotekstiin, jossa olin laittanut ylös millilitramäärän viime vuonna. Eli olin laskenut jotenkin monimutkaisesti, että miten monta väliä pitää laittaa ja siitä saanut tarvittavan millilitramäärän, josta sitten olin laskenut miten monta grammaa siihen menee oksaalihappoa ja siihen suhteuttanut veden sekä sokerin määrän. Apua, ihan turhaa :D Mutta se oli siis ensimmäisen joulukuun pähkäily eikä meillä tänä vuonna isoa punkki-invaasiota ollut, joten.... ei varmaan ihan epäonnistunut.

Liiton sivuilla on simppeli ohje - 7,5g oksaalihappoa, 1dl lämmintä vettä ja 100g sokeria. Riittää 3-5 pesälle. 
Jos pesä puolillaan mehiläisiä, laitetaan 20ml. Jos täynnä, laitetaan 40ml. Jotain näiden väliltä, 30ml.

Minulla on 8 pesää joten tein tupla-annoksen. Mietin jos on liikaa jaan loput pesiin, jos liian vähän niin teen sitten vain lisää.

Punnitsin hapon, lämmitin veden ja sekoitin ne keskenään. Kun happo oli täysin liuennut, lisäsin sokerin. Samalla hetkellä kun holautin sen joukkoon, tajusin, että eihän se ollut 1dl vaan 100g. No sitten punnitsemaan paljonko 1dl sokeria painaa.... Ja tätä kirjottaessa, just nyt, tajuan että laitoin sokeria vain sen 100g enkä 200g. Sama juttu veden kanssa.

Iskee paniikki, äkkiä kysymään neuvoa keskustelupalstalta ja sitten kiroilemaan miehelle, että mitä ihmettä mä olen taas mennyt tekemään! Vihaan näitä aivoja!! Ja siinä valituksen lomassa välähtää silmiin kuva, jossa laitan mittakulhoon 2 dl vettä. Helpotus, menikö kumminkin vesi oikein vaikkei sokeri mennytkään? Ensin olen varma asiasta, sitten en enää olekaan ja nyt kun asia on sekaisin päässä tiedän se ei tule enää selviämään. 

No, paluu tiputukseen. Avaan ensimmäisen pesän ja pelästyn - ei näy yhtään mehiläistä missään eikä kuulu mitään surinaakaan. Toisaalta kanat ovat lähes vieressä, kuopivat maata ja höpöttävät keskenään, ei siinä mitään kuule muutenkaan. Otan kännykän taskulampun avuksi ja sieltähän ne löytyvät. On vaikea nähdä kun valo ja varjo menevät hiuksenhienosti, kehät ovat muhkuraisia. Lamppu pois ja hommiin. Aloitan tiputuksen ja tajuan etten muista missä kohdissa mehiläiset ovatkaan, jatkossa laitan kännykän aina siihen kohtaan josta mehiläiset alkavat, muistilapuksi. En nostanut pesiä erilleen, netistä luin miten muut toimivat ja havaitsin, että toiset nostavat ja toiset eivät. Mietin, että hajotan pallot ja liiskaan muutenkin vähäistä porukkaa jos alan laatikoita siirrellä. Lisäksi tuo ohut, pitkä letkunpätkä ylettyy hyvin alemmaksikin.

Harmittaa etten hokannut käydä hakemassa otsalamppua, olisin varmasti saanut tiputuksen tehtyä tarkemmin ja paremmin kun olisin koko ajan nähnyt kunnolla.

Lähes kaikissa pesissä porukkaa on suht vähän ja se huolestuttaa. Yhden olen talvettanut 1 lg-laatikolla (kaikki pesät olisivat yhteen mahtuneet) ja siinä pallo on heti päällä, tämä pesä on helppo hoitaa. Ilon aihe on se, että kaikissa on toistaiseksi elämää. Olin tehnyt valmiiksi lapun johon olin kirjoittanut pesät ja lisäsin jokaisen kohdalle minkä verran olin laittanut liuosta, näen siitä sitten keväällä miten vahva pesä oli joulukuussa.

Eli mitä opin? 

• tarkkuutta liuoksen tekoon!!
• otsalamppu olisi hyvä olla mukana, taskulamppu vähintään
• joku tikku tms. jolla voi merkata pallon rajoja, menee hapot oikeaan kohtaan (tarpeeton jos on otsalamppu käytössä)

Jäi myös ihmetyttämään yksi pesä jonka olisi pitänyt kuolla ajat sitten. On ollut ilman emoa koko kesän. Sain neuvon tappaa sen ettei levitä punkkeja, mutta jotenkin jäi tekemättä, ajattelin kyllä ne siitä kuolee, mutta laitoin loppukesästä sillekin tymolia kun olikin yhä elämää. Ihan vain ettei menisi punkkeja muihin pesiin. Nyt meinasin siivota pesän varastoon niin voi turusen pyssyt, siellä oli hieno talvipallo. No tipautin niillekin oksaalihappoa niskaan ja tunsin itseni hieman huonoksi ihmiseksi - miten en ole saanut ratkaistua pesän kohtaloa aktiivisemmilla toimilla? Toisaalta oppia se kai on tämäkin, näkee mitä tapahtuu.

Hetken oli hyvä fiilis, vuoden viimeinen työ tehty ja hoitopuku pyörimässä pyykkikoneessa. Talviloma alkakoon. Nyt päällimmäisenä mielessä, että tapoinko kaikki pesät väärällä liuoksella. Jännitys tiivistyy!

Plymouth rock ja kukkojen luonteesta

 Ensimmäisenä esittelen meidän rokkiporukan. Muita rotuja ovat tällä hetkellä wyandotte, serama ja nick brown. Muutama mixikin löytyy. Aiemmin on ollut dekalbeja, piikkiöläisiä sekä light sussexeja.

Tässä ollaan jo menty nukkumaan. Rokkikukon siiven alla seramakana.

Plymouth rock on niin sanottu duall purpose rotu, eli se on hyvä munimaan ja siitä saa hyvin lihaa. Meillä kanat ovat sen takia, että ei tarvitse hakea munia kaupasta ja hyvä muninta on ollut kriteeri rotuja valittaessa. Olisi hienoa pystyä myös liha tuottamaan itse, mutta se ei vain ole meidän juttu.

Ensimmäiset rokkimunat ostin keväällä 2019. Kennossa oli 8 munaa, joista tuli 5 tipua - 1 kana ja 4 kukkoa. Ei kaikkein paras tuuri ollut matkassa. Yksi kukko jäi kotiin ja muille etsin kodit. Saman vuoden kesällä ostin lisää munia toisesta paikasta ja silloin sain 5 kanaa ja 2 kukkoa. Kukot muuttivat omiin koteihinsa ja kanat jäivät meille. Näin muodostui tämä nykyinen parvi, Nestori-kukko ja hänen frouvat.

Nestori on ollut huippuihana kukko, oikea silmäterä, mutta reilun vuoden ikäisenä alkoi hyökkäillä. Välillä voi olla viikkoja ihan rauhassa, mutta sitten tulee joku tilanne ja se käy kukkoilemaan. Olen huomannut, että tilanteet liittyvät usein siihen kun kokee kanojen olevan uhattuna. Esim. seramakanat rääkyvät kuin henkeä vietäisiin kun ovat hautomapuuhissa ja munat käy keräämässä. Tällaisessa tilanteessa hyökkäsi ensimmäisen kerran. Joskus olen kanoja kuvannut ulkona niin on tullut urputtamaan. 

Pitkään olen pohtinut, että luopuisinko koko porukasta, jos joku haluaisi katsella epäluotettavaa kukkoa. Vai vaihtaisinko kukon ja pitäisin kanat itse. Vai jatketaanko näin. Vai.... Päätös ei ole helppo! Olisi varmasti helpompi jos kukko olisi jatkuvasti käymässä päälle tai olisi sattunut joku vahinko. Nykyisellään rinnakkaiselo käy kumminkin suht helposti, ei ole taas hyökkinyt aikoihin ja koskaan ei ole oikeastaan sattunut mitään. Hyökkäykset olleet suht vaarattomia ja jäävät siihen yhteen hyppyyn. Karjaisen, että mitä perkelettä mietit! Pelästyy sekä vaihtaa maisemaa. Myöskin se mielestäni hoitaa sitä kukon tehtävää eli suojelee kanojaan, on vaan turhan ylisuojeleva kun pitäisi ymmärtää etten minä niitä uhkaa. Tosin seramat mielellään kertovat muuta.

Rokeista olin lukenut ennen ottamista, että voivat olla vähän käreitä. Toisaalta niistä sai myös lukea, että ovat rohkeita ja helposti kesyyntyviä. Minun kukon kolmesta veljestä olen kuullut, että olisivat hyväluontoisia. Kanojen kahdesta veljestä toinen lopetettiin kun alkoi hyökkäillä, toinen on joku huippukiltti ihanuus. Eli ei ole niin suoraviivaista, että vihaisesta kukosta tulee vihaisia jälkeläisiä. Meidän kukon isä vaikutti hyvinkin kiltiltä. Hain munat niin omistaja piteli sitä sylissä ja esitteli. Eli ei myöskään välttämättä kiltistä kukosta saa kilttiä jälkeläistä. Netissä kun saa usein lukea näitä suoraviivaisuuksia, mutta onhan siellä muitakin tekijöitä. Äitikana, ympäristö jne. Meillä tuntui, että ärhäkkyyden laukaisi seramien draamailu. Se on melkoisen ylitsevuotavaa.

Nyt eksyin vähän sivupolulle, rokeista piti kertoa. Nämä ovat mielestäni ihania luonteensa vuoksi, rohkeita ja uteliaita. Nuoria rokkeja on niin turha yrittää kuvata kun jos ne eivät istu olkapäällä kakkimassa vaatteille niin nenä on kiinni linssissä. Ulkonäkö on myös hieno, maailmalla on useampaakin eri väriä, mutta meillä Suomessa pääasiassa tätä mustavalkoraidallista.

Ruokinta on tärkeää, koska kasvavat niin isoiksi. Kasvuvaiheessa ei saa tarjota liikaa proteiinia. Itse ruokin pääsääntöisesti teollisella rehulla, että ei tulisi isoja virheitä. Kesällä ja syksyllä kulkevat pihalla ja syövät kaikkea mahdollista, nyppivät ruohoa ja vetävät matoja maasta. Talvisin kiva keino on ripustaa vaikka kaali tai porkkana kattoon. Siitä saavat vihreää herkkua ja mieluisaa tekemistä. Toki kaikkea muutakin herkkua on hyvä tarjota, mitä keittiöstä vain jää plus jauhomadot on meillä valikoimissa.

Rokkien sukulinjat Suomessa ovat melko suppeat, niissä voi helposti olla myös muita rotuja joukossa. Uutta verta on vaikeaa löytää. Minullakin on toisessa parvessa yksi mixi, jossa isä on plymouth rock ja emä nick brown. Ihan näyttää rokkikanalta. Tämä on kyllä mainio tapaus, hieno ulkonäkö, rohkea kiva luonne ja munii joka päivä kuten äitinsäkin.

Tänään kävin tekemässä oksaalihappotiputuksen mehiläispesille ja siellä oli parvi rokkeja seurana. Olin yhteen kuoppaan kipannut vaahteran lehtiä - aarreaitta kanoille! Itse saakin varmaan mennä haravoimaan uudelleen 😄

Kana pihahommissa

Kukko ja rouvia

Nuorikkoja

Mehiläiset kiusaa noviisia

Olen tarhannut vasta kaksi kesää ja voin vain todeta, että opittavaa on huima määrä. Kantapää on aivan kipeä ja tapahtumia on riittänyt joka viikolle. Kaikenlaista; löydetty emo jonka en edes tiennyt olevan kateissa (mihis pesään tää laitetaan?), emo linkoomossa, ryöstö kesken ostoemojen annon, parveilukuumetta, kiukkuisia pesiä, vahakoisaa, jotain niin epämääräisiä tapahtumia, että edes viisaammat eivät ole keksineet mistä kyse, hajonnut linko jne jne.

Eli vertaistukea muille aloittelijoille voin antaa, onhan tämä mielenkiintoinen, mutta  haastava laji!

Toisaalta on tullut myös onnistumisia, sain ensimmäisenä vuonna mukavasti hunajaa, kaikki pesät selvisivät talvesta ja toisena kesänä sain annettua ostoemot pesiin. 

Loppukesästä jo hieman uuvuttaa koko homma, mutta kun talven on huilannut, niin keväällä
sormet syyhyävät päästä pesiä avaamaan.

Herkullinen kääretorttu

En ole innokas keittiöihminen, mutta jaan satunnaisesti hyväksi koettuja reseptejä. Pyrin korvaamaan mahdollisuuksien mukaan sokerin hunajalla sekä käyttämään omien kanojen sekä viiriäisten munia.

Poika sai koulusta tehtäväksi leipoa kotona kääretortun koulukirjan reseptin mukaan. Tuunasimme ohjetta sekä taikinan että täytteiden osalta ja tulikin todella pehmeä sekä maukas leivonnainen. 

Tässä ohje;

1 dl perunajauhoja
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
4 kananmunaa (tai iso kenno (18) viiriäisten munia)
½ dl sokeria
½ dl hunajaa

Täyte;

1 dl kermaa
½  purkkia maitorahkaa
M&M's suklaarakeita murskattuna oman maun mukaan, meillä niitä taisi  mennä aika paljon

1. Sekoita perunajauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe.

2. Vaahdota munat ja sokeri, lisää varovaisesti hunaja ja sekoita.

3. Sekoita jauhoseos munasokerihunajan joukkoon varovasti. Levitä taikina uunipellille paperin päälle.

4. Paista 225 asteessa 5-7 minuuttia.

5. Ripottele puhtaalle leivinpaperille sokeria ja kumoa torttulevy sen päälle. Irrota uunissa ollut leivinpaperi varovasti ja anna jäähtyä.

6. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita huolellisesti joukkoon rahka sekä murskatut karkit. Levitä seos torttulevyn päälle.

7. Kääri levy tiukalle rullalle leivinpaperin sisälle, jätä saumakohta alaspäin. Anna vetäytyä.

8. Leikkaa siivuiksi ja yritä olla syömättä kaikki kerralla. Tai anna mennä vaan.

9. Kuorruta/koristele kääretorttu. Meillä se jätettiin tekemättä.

Voit myös tuunata kääretortun viipaleita esim. kermavaahdolla, marjoilla, lisäkarkeilla tms. Saat hienoja leivoksia tarjottavaksi.

Viiriäisten pitämisen perusteita

 

Viiriäisiä minulla on ollut ensimmäisen kerran jo reilu kymmenen vuotta sitten. Ne olivat kivoja ja munivat hyvin. Meni välissä muutama vuosi ilman viiriäisiä ja nyt  minulla on ollut niitä pari vuotta taas.

Olen huomannut, että viiriäisille on kovasti kysyntää ja ne ovat suosittuja. Viiruja otetaan ja laitetaan pois melko matalalla kynnyksellä. Niitä on myös helppo ottaa suht pienellä harkinnalla, koska ovat pienikokoisia sekä halpoja. Monet pitävät niitä ihan kanihäkeissä ja jopa kerrostaloissa. En näe sitä oikein järkevänä ja haluankin nyt kirjoittaa omia kokemuksiani viiriäisten pidossa sekä jarruttaa hieman niitä ajatuksia, että kuka vaan voi ottaa viiriäisiä mihin vaan oloihin. Toki olen nähnyt myös aivan ihanan ratkaisun, jossa kerrostalossa asuvat viiriäiset saivat elää kesän parvekkeella ja innokas omistajansa oli jopa kylvänyt heille nurmikon sinne. Eli en ole mustavalkoisesti mitään mieltä, viiriäiset saavat paikasta riippumatta omistajansa näköisen elämän, ehkä enemmän haluan nostaa esille esim. pölyn määrää, että ei tulisi yllätyksiä. Sisätiloihin voisi paljon sopivampi olla vaikka parvi undulaatteja, jotka nekin kyllä sotkevat (ja laajemmalle, koska olisi epäinhimillistä olla päästämättä niitä lentämään vapaana), mutta vähemmän. Myös lämpötila voisi olla niille sopivampi. 

Olemme muuttaneet viiriäisten pitoaikojen välissä ja silloiset häkit ovat jääneet vanhaan paikkaan tai myyty. Kaksi vuotta sitten kun ostin viiriäisiä, niin ostin samalla myyjältä häkkejä. Hän oli pitänyt viiriäisiä pitkään, jo muutaman vuosikymmenen, ja myynyt munia mm. pitopalvelulle. Häkit olivat tehty munantuotantoa silmällä pitäen ja hyvät siihen. Pohja oli verkkoa, josta jätökset putosivat läpi lattialle. Pohja myöskin vietti etureunaa päin ja siinä oli luukku, josta voi kerätä alle vierineet munat. Häkin etuseinä oli avattava, katto oli kaksiosainen ja niistä takaosa aukesi. Katto oli tehty liukuestematosta, joten pomppaava viiru ei satuta päätään. Yläpalkissa oli ledinauha valaistusta varten. Päädyssä reiät juoma-automaateille (=limsapullo). Takaosassa oli kolmeosainen lokerikko johon sai laittaa ruuan, kalkin ja hiekan. Todella hienosti kehitetty häkki!

Tila vaan alkaa ahdistaa suht äkkiä ja uskon, että näin käy monelle muullekin. Siksi se kanihäkkikään ei ole ratkaisu pidemmän päälle. Toki kaikkia ei ahdista, esim. viiriäisten fb-palstoilla näkee säännöllisesti miten neuvotaan tekemään niin pieni häkki, että kädellä yltää joka nurkkaan. Eli osa ihmisistä ajattelee ensisijaisesti itseään eikä eläintä joka häkissä tulee asumaan.

Halusimme kuitenkin viiriäisille isommat asunnot, joten teimme itse uusia ja lisäksi yhdistimme näitä vanhoja. Valmiisiin häkkeihin teimme päätyihin reiät kuppiporalla  ja asensimme häkit tiiviisti vierekkäin. 3 häkkiä kun laittoi näin vierekkäin, tuli niille leveyttä lähes 4 metriä. Vähän leveämpi ovat itse tehdyt häkit. Kopioimme häkit aika tarkkaan, hieman teimme muutoksia ruokaosan leveyteen, että ruoka kulkee paremmin ja tosiaan siihen kokoon. Myöskin etuseinä tuli kiinteäksi ja katto aukeaa sekä edestä että takaa, on mielestäni parempi näin.

Verkkopohja on kätevä, mutta en halua että lintujen on pakko olla siinä koko ajan. Siksi meillä on kokeiltu erilaisia ratkaisuja. Häkit koostuvat siis ikään kuin 3-4 "huoneesta". Jossain voi olla pelkkä ritiläpohja ja siihen on helppo laittaa esim. tietyntyyppisiä herkkuja (banaani, omena, salaatti, voikukka, kesäkurpitsa jne) syötäväksi. Johonkin toiseen osioon taas laitan ison pahvilaatikon, josta olen leikannut yläosan pois ja tehnyt kulkuaukkoja vähintään kaksi. Laatikkoihin laitoin ennen olkea ja purua, nyt olen todennut, että puru on parempi. Olkea olen koittanut laittaa myös suoraan pohjan päälle, mutta se ei toimi. Olki valuu ulos häkistä ja sotkeentuu ikävästi. Lisäksi käytän pesuvateja sekä dynolaatikoita kylpyastioina, materiaalina voi olla puru ja/tai hiekka, joskus voi lisätä joukkoon myös tuhkaa. Verkkopohja on kuitenkin toimivampi kuin umpinainen pohja esim. kanihäkissä. Kerran jouduin tilapäisesti yhtä porukkaa pitämään muutaman päivän 120cm leveässä häkissä ja se oli täyttä tuskaa. Hirveä sotku, ruuat ja vedet koko ajan loppu. 

Viiriäiset oleskelevat mielellään piiloissa ja oksien alla. Virittelen häkkeihin erilaisia oksia (havuja tai lehtipuita kesällä). Ne luovat viihtyisyyttä, mutta pölyyntyvät nopeasti - kuten kaikki muukin. Tämä on asia joka kannattaa huomioida jos miettii lintujen ottamista sisätiloihin, paska haisee ja pölyn määrä on suuri, oikeasti suuri. Viiriäiset myös syövät yllättävän paljon kokoonsa nähden, joten ihan minikokoiset ruokintasysteemit eivät ole riittävät, tai sitten pitää olla täyttämässä vähän väliä. Muuten sisustuksessa on vain mielikuvitus rajana, luonnosta löytää oksien lisäksi erilaisia puita, sammalta jne. Itse voi rakentaa tasoja joiden alle pääsee piiloon ja päälle patsastelemaan. Myös saviruukut ym. ovat käypää tavaraa. Kylpymahdollisuuden tarjoaminen on helppo tapa tehdä viiru onnelliseksi.

Meillä linnut syövät täysrehua. Sitä on aina tarjolla, samoin poikaskalkkia. Muuta ei näiden ja veden lisäksi välttämättä tarvita. Kivaa on kuitenkin lintusia ilahduttaa ja tarjoilla herkkuja, etenkin proteiinilisästä myös hyötyvät ilman muuta. Helppo proteiinilisä on vaikka jauhomadot, jotka ovat myös suurta herkkua. Itse en jaksa keitellä puuroja enkä pöperöitä, mutta kaikki mikä meinaa keittiössä nuutua tai ihmisiltä jäädä syömättä, päätyy lintujen suihin.  Nautaa, sikaa ym.  ei saa syöttää. Kauppojen heviosastoilta tekee myös välillä munivaisia ilahduttavia löytöjä. Kesällä on helppoa, luonto tarjoaa vaikka mitä herkkuja.

Osa meidän viiriäisistä (poikamiehet) asuu kanojen kanssa isossa häkissä, se on sujunut ainakin näiden rokkimixien kanssa oikein hyvin, eivät kiusaa pienempiä. Jatkossa on tarkoitus muuttaa lisää viiriäisiä "lattiakanalaan", saapi nähdä mistä munat sitten löytää. Voi olla ettei mistään tai sitten kengänpohjasta. Minulla on systeemi, että jo aikansa häkissä eläneet pääsevät eläkkeelle vapaampiin oloihin ja uusi polvi asuu elämänsä alkupuolen häkeissä munimassa.

Postaus uhkaa venyä novelliksi, joten lopetan tähän. Paljon olisi vielä kerrottavaa, ehkäpä paneudun toinen kerta lisää. Toiveita saa esittää! Ja kysymyksiä. Esim. lämpötilasta unohdin kertoa, meillä on kanalassa kylmimmillään noin +6 astetta. Viiriäiset kestävät hyvin kylmää, jopa pakkasta kunhan niillä on paljon kuivikkeita, sula vesi ja koko ajan ruokaa. Enemmän näen vääränä, että niitä pidetään sisällä lämpölampun alla tukahtumassa.

Lisää meistä fb mimmin munat ja lintuset, tervetuloa liittymään :) 

Munat ovat herkullisia sekä terveellisiä, meiltä saa näitä ostaa pieniä määriä.

Viiriäiskukolle on tullut syksy.

Tipuja, voisin haudottamisesta ja tipujen hoidosta kirjoittaa joku päivä.

Hieman pölyinen ja keskeneräinen kuva, mutta tästä näkyy millainen häkki meillä on. Noin 4m leveä ja koostuu neljästä "huoneesta". Sisustus vielä kesken.

Leopardigekko nimeltä Korppu

 Korppu muutti meille toukokuussa 2017, keskimmäinen poikani sai sen synttärilahjaksi. Korppu tuli kodinvaihtajana enkä muista tarkalleen mikä sen ikä oli silloin, jotain 8-10 vuotta. Leopardigekoissa on paljon hyvää, ne ovat rauhallisia sekä kilttejä, käsittelyyn tottuvia. Korppukin tulee usein itse kädelle kun vaan laittaa käden terraarioon. Joskus sitä ei huvita ja silloin sen annetaan olla rauhassa, aina pitää mennä liskon ehdoilla. Joka päivä syliteltäviä nämä eivät ole. Minun mielestä hienoa näissä on vielä pieni koko ja iso määrä erilaisia värejä.

Leopardigekko elää terraariossa, liukuovellinen on paras. Aikuiselle sopiva koko olisi noin 100cm leveä, poikaselle pienempi. Terraariossa pitää olla lämmin paikka, meillä se on järjestetty lämpömatolla joka toimii ajastimella. Lisäksi välttämättömyyksiin kuuluu wetbox, meidän wetbox näyttelee kiveä joten se sopii sisustukseen kivasti. Lisko voi kiipeillä sen päällä tai mennä sisälle. Sisustuksena on pieni, kostea pyyhe. Turvekin olisi ihan hyvä vaihtoehto. Nämä tarvitsevat myös piiloja, niitä voi olla vaikka mitä erilaisia ja mielellään useampi, lämpimään sekä viileään päähän.

Vettä on koko ajan tarjolla, samoin kalkki/kivennäis -sekoitusta. Ruokaa annetaan jokusen päivän välein. Pääasiassa dubiaa sekä jauhomatoja, sirkkoja saa kun joku käy Turussa ja sattuu vielä muistamaan käydä sirkkakaupassa. Leopardigekot syövät vain elävää ruokaa. Tästä johtuen niiden jätökset ovat helposti siivottavia pökäleitä. Korppukin käy aina tekemässä tarpeensa wc-paperin päälle, joten terraario on todella helppo pitää siistinä.

Joka päivä pitää katsoa, että liskolla on kaikki hyvin. Silmät eivät rähmi eikä nenä vuoda. Ei ole haavoja ja liikkuu  normaalisti. Äkkiä oppii omasta eläimestään huomaamaan jos sillä ei ole kaikki kunnossa. Eli vaikkei joka päivä ruokaa tarvitsisikaan antaa, pitää kuitenkin tarkistaa että kaikki kunnossa, wetbox kostea ja vettä kipossa. Myös pitää pitää lukua, että pökäle ilmestyy kuten pitääkin. 

Leopardigekot luovat nahkansa suht usein, monesti se käy niin ettei huomaakaan, mutta tämäkin on tarkkailtava asia. Nahkaa voi joskus jäädä esim. varpaisiin ja silloin pitää auttaa liottamalla varpaita vedessä. Jos nahkaa jää varpaisiin, tulee niihin pahimmassa tapauksessa kuolio ja varvas putoaa pois. Leoskit voivat tipauttaa myös häntänsä jos siitä ottaa kiinni, ihan kuten sisiliskot. Onneksi Korppu on tähän asti luonut nahkansa ilman mitään ongelmia.

Lähiaikoina meillä on tiedossa terran joulusiivous, silloin se ja sisustus myös desinfioidaan. Tarkoitus olisi myös ostaa isompi terraario.

Mitä kivaa Korpusta voisi postata? Vaikka video käsittelystä ja/tai ruokinnasta?

Aloituskustannuksista

Kirjoitan ensimmäiseksi hiukan siitä mitä tarhauksen aloittaminen maksaa. Kerron omista menoista ja muilla ne voivat olla muuta, mutta yhteistä on, että paljon pitää kaikkea ostaa.

Aloitin menemällä poikani kanssa kurssille (240e + kirja 70e), joka olikin oikein hyödyllinen, etenkin tarhakäynnit ja tuki, jota sai tarhakäyntien vetäjältä jälkikäteen. Suosittelen kaikille aloittelijoille kurssia ja helpointa on jos pesien myyjä opastaa alkuun. Itse ostin pesät henkilöltä jolta ei voinut kysellä neuvoja ja jälkiviisaana voin sanoa, että ei ole helpoin tapa aloittaa. 

Ostin ensimmäiset pesäni (4 kpl) pakettina lopettavalta tarhaajalta. Hän ehti tarhata vain 2 kesää joten kalusto oli hyvässä kunnossa tai jopa uutta. Siihen sisältyi paljon; laatikoita, maalia, kehiä/kehätarpeita, kiristin, rautalankaa, akku, vahalevyjä, pohjia, kattoja, sulkuristikoita, pakolevyjä, pesätaltta, harja, emoklipsi, savutin, emonkasvatustarvikkeita, tymolia, muurahaishappoa, propaliksen ja siitepölyn keräämiseen tarvittavia välineitä.... varmasti nyt jotain unohtuikin, mutta paketti oli suht kattava. Sen hinta oli 2000e, plus kaupanpäälle viides pesä.

Näillä pääsee alkuun, mutta heti ensimmäisenä kesänä tarvitsee myös lingon. Halvimmillaan 2-kehäisen, käsikäyttöisen saa kaupasta noin 300 eurolla, jos hiukan haluaa päästä helpommalla niin sähkökäyttöisten hinnat alkavat noin 650 eurosta. Sadonkorjuuseen ja hunajan käsittelyyn tarvitaan myös kuorimahaarukka, kuorima-allas, siivilä, vatkain, ämpäreitä, hanallisia ämpäreitä, ja kosteusmittari. Näille tuli hintaa yhteensä reilu 200e. Linkoamista varten tarvitaan myös tila ja se ei voi olla oma keittiö kuten luulin. 

On myös mahdollista viedä laatikot muualle lingottavaksi ja näin ostaa se palveluna, ei tarvitse itse investoida laitteisiin eikä nähdä vaivaa. Isommilla tarhaajilla on aivan erilaiset systeemit kuorimiseen ja linkoamiseen kuin pienellä kotitarhaajalla.

Molempina kesinä olen joutunut ostamaan lisää kehiä ja vahalevyjä niihin. Myös emoja on tarvinnut vaihtaa, emot maksavat 35-45e/kpl. Syksyllä talviruokintaan menee jo viidellä pesällä kolminumeroinen summa.

Kun hunaja on valmis purkitettavaksi, niin tarvitaan tietysti purkit ja kunnollinen vaaka punnitukseen. Myyntipakkausten hinnat riippuvat materiaalista ja koosta. Lisäksi tölkkeihin tarvitaan tarrat.

Hunajapurkin hintana olen pitänyt 6-7e ja suurimman mielestä se on sopiva hinta, mutta olen myös kuullut kommentteja siitä miten kallis on. Itse en uskalla laskea mitä nuo kaikki kulut tekevät yhteensä, mutta kyllähän muutaman pesän harrastaja aika kauan saa harrastaa, että saa edes hankintakulut kuitattua. Kaikkea ei voi silti mitata rahassa ja onhan tämä siitä harvinainen harrastus, että kuluja voi ainakin osittain saada katettua. 

Monesti kuulee sanottavan, että yhdellä pesällä voi aloittaa ja se maksaa noin 350e. Tästä tulee kuva, että se riittää, mutta ihan välittömästi tarvitsee hommata paljon lisää tarvikkeita.

Hups, meinasi unohtua puvut. Minulla ne kuuluivat tuohon pakettiin, mutta olen lisäksi joutunut ostamaan lisää pukuja, käytettynä saa muutamalla kympillä, uutena maksavat +-100e. Hanskat +-20e. Saappaat kannattaa olla ehjät.

Viherkasvien esittelyä

 Pari päivää sitten kirjoittamieni hoito-ohjeiden innoittamana kuvasin muutamaa omaa viherkasviani. Marraskuun loppu ei millään muotoa ole paras vuodenaika, mutta senkin uhalla esittelen näitä. 

Lyyraviikuna, sain tämän lahjaksi pari vuotta sitten ja mukana tuli tuholaisia, jotka tappoivat vanhan huonekuuseni ja lähes tämänkin. On hieman hassu riuku, alhaalta kalju kun pikkuisena pudotti lehdet eikä uusia kasvattanut alas. Muuten oikein komeaksi  tuli kun päästiin tihulaisista eroon. Kasvaa aika nopeasti, nyt jo lähes 2m korkea.

Huonekuusi, viihtyy hyvin vanhassa talossa. Kesän oli ulkona.

Anopinkieliä, kaunis ja erittäin vaatimaton/helppo hoidettava.

Aurinko paljastaa korvakeviikunan lehtisuonia.

Sutipuu liian pienessä ruukussa. Minulla on vähän samaa ongelmaa monen kasvin kanssa, viihtyvät vanhasa talossa ja kasvavat hurjaa vauhtia.

Kultaköynnös 'Marble Queen'

Kliivia eli punasarja, vaihdoin tämän viiriäisten muniin joskus 1-2 vuotta sitten. On ollut koko ajan hieman hankala kastella, koska mullan pinta niin korkealla. Nyt lykkää uusia alkuja ja multa on ihan mullinmallin, josko tulisi nyt ruukku vaihdettua. Ihanan elinvoimaisen kasvin sain.

Jukkapalmu tuli minulle ihan pikkuisena noin 10 vuotta sitten.

Tämä burmaneväpalmu on kulkenut mukanani pikkuisesta asti, noin 10 vuoden ajan. Tässä kuvattuna yksi verso.

Hirvensarvisaniaista on pidetty perinteisesti hieman haastavana hoidettavana, mutta tämä on viihtynyt erinomaisesti ja on mielestäni ollut helppo hoidettava. On pohjoisikkunalla enkä anna kuivahtaa pahasti.

Pullojukka, meiltä löytyy näitä kolme. Vanhin on ostettu vuonna -86 ja muutti tänä vuonna meille. Kasvoi jo kertaalleen kattoon ja leikattiin poikki. Nyt vaurioitui kuljetuksessa ja jouduin vähän leikkaamaan, myös juuret taisivat ottaa hiukan kipeää, katsotaan miten käy. On kuitenkin todella hieno edelleen.

Tämä on joitain vuosikymmeniä vanha kasvi, suvussa kulkenut. Lehtikaktuksia kutsutaan yleensä pääsiäis-, marraskuun- tai joulukaktuksiksi sen mukaan koska kukkivat. Kukinta-ajat voivat kuitenkin vaihtaa paikkaa. 

Raatokukka. Tosi kiva ja helppo kasvi, jolle soisi vähän nätimmän nimen. On kulkenut mukana joitain vuosia, en muista alkuperää, ehkä jostain fb-kasviryhmästä. Kukkii todella kauniilla kukalla, jonka sanotaan haisevan oikein pahalle, siitä nimikin. Itse en haistanut mitään erityistä.

Vanhapoika, tämä tykkää levitellä siemeniään!

Tämä hauskuun on pullukka. Hauska pullero varsi, joka pukkaa kukkaa vähän koko ajan. Lehdet putoavat talveksi pois.

Viherkasveista - näitä osaa hoitaa kaikki

 Todella usein kuulen sanottavan, että ei osata hoitaa viherkasveja. "En minä voi ottaa mitään kasvia, kuolee kumminkin."

Viherkasvien hoitohan ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä ja niillä on paljon hyvää tekeviä vaikutuksia. Niinpä ajattelin jakaa mahdollisimman simppelit ohjeet, joilla jokainen voi onnistua. Ei tarvitse olla vihreä peukalo eikä käyttää paljon aikaa, mutta huolellisuutta vaaditaan. Voit päättää esim. yhden viikon päivästä jolloin käyt kaikki kasvit läpi, vaikka sunnuntai. Ei ole niin vakavaa jos heittää jonain viikkona päivällä sinne tänne, mutta yleisesti ottaen on helpompi muistaa jos viikossa on "viherkasvienhoitopäivä".

• Kun olet ostamassa uutta kasvia, tutustu sen tarpeisiin. Paljonko vaatii valoa ja kastelua? Ei kannata ostaa varjon kasvia eteläikkunalle ja toisinpäin. Jos ei kestä yhtään kuivua niin onko liian tarkka hoidettavaksi? Miten iso kasvista tulee, mahtuuko kotiisi? Osta vain hyväkuntoisia kasveja ja tarkasta ettei niissä ole tuholaisia.
• 
  
• Kannattaa aloittaa helppohoitoisella kasvilla. Jotkut ovat lähes tuomittuja kuolemaan, esim. yleinen kodinonni, ja sehän ei tietenkään motivoi jatkamaan. Todella helppoja hoitaa ovat esim. erilaiset anopinkielet ja -hampaat, kultaköynnös, pullojukka, lehtikaktukset, jukkapalmu, korvakeviikuna.
• 
  
• Ruukun valinta, osta ruukku joka on vain hieman nykyisessä olevaa isompi. Se on makuasia, että millaisen ruukun valitsee. Itse olen käyttänyt pääasiassa suojaruukkuja eli ylimääräinen väsi ei pääse ulos, silloin pitää olla tarkka ettei kaada liikaa vettä. Reiälliselle ruukulle kannattaa ostaa tarpeeksi iso aluslautanen. Älä jätä kasvia myyntiruukkuun.
• 
  
• Mullan valinta, tässä ei pihistellä. Osta laadukas, viherkasveille tarkoitettu multa. Jatkossa kun innostusta ja kokemusta kertyy, voit myös itse sekoitella kasvualustat.

• Nyt on ostettu ruukku, multa ja kasvi. Istuta kasvi huolella vanhaan syvyyteen, uutta multaa pohjalle ja sivuille, hiukan päälle. Muista jättää kasteluvara ja kastele. Ensimmäisiin viikkoihin ei lannoiteta, koska mullassa on jo lannoitteet.
• 
  
• Jatkossa lannoittaminen on hyvin tärkeää, kasvi ei voi saada mistään voimaa ellei sitä sille anneta. Eri kasveilla on erilaiset tarpeet, tutustu oman kasvisi tarpeisiin ja lannoita sen sekä käyttämäsi lannoitteen ohjeiden mukaan. Kaikkein helpoimmalla pääsee ostamalla lannoitetikkuja. Lannoitusta jatketaan keväästä syksyyn, talvi huilataan.
• 
  
• Sijoita kasvi ikkunan eteen, tai jos se ei ole mahdollista niin ainakin mahdollisimman valoisaan paikkaan. Ikkunan viereen on huono vaihtoehto, koska siinä on yleensä huoneen pimein kohta.
• 
  
• Hoidon ehkä tärkein kohta - kastelu. Tässäkin pitää nyt tietää kasvin vaatimukset, toiset kestävät hyvinkin kuivaa, ei haittaa vaikka kastelu unohtuisi moneksi viikoksi. Toiset taasen eivät kestä kuivua lainkaan. Suurin osa huonekasveista on jotain tältä väliltä ja useimmiten on hyvä antaa ainakin pintamullan kuivahtaa. Itse olen hoitanut suurinta osaa kasvejani jo teinistä saakka niin, että annan pinnan kuivahtaa ja sitten lisään vettä niin paljon kuin mahtuu eli ruukun reunaan asti. Tämä systeemi on toiminut ja näin olen tehnyt jo muutaman vuosikymmenen. Altakasteluruukuissa olevien kanssa toimin eri tavalla, sormi pitää työntää multaan niin syvälle kuin menee. Jos hiukankaan tuntuu kosteutta sormen päässä, ei kastella. Jos multa on täysin kuiva niin isolle ruukulle (halkaisija 50cm) annan 10 litraa vettä, pienelle (halkaisija 35cm) 5 litraa. 

• Helmi-maaliskuussa vaihdetaan uusi, isompi ruukku. Jos kasvi ja ruukku ovat jo kovin isot, tai kasvi on vielä sopiva vanhaan ruukkuun, voi myöskin vaihtaa/lisätä pelkkää pintamultaa.
• Kun kasvit voivat hyvin, ne ovat vastustuskykyisiä tuholaisille. Joskus niitä kuitenkin tulee esim. uuden kasvin mukana. Silloin kannattaa miettiä miten on järkevää toimia, jos tilanne on jo paha tai tuholainen vaikea, esim. villikilpakirva, voi olla parasta vain hävittää kasvi. Ainakin pitää estää tuholaisen leviäminen. On myös torjuntapuikkoja joissa on lannoite mukana.

Sitten vain ostoksille! Viherkasvit parantavat huoneilmaa ja lisäävät viihtyisyyttä sekä hyvinvointia.

Kuva on Turun Sanomien talvipuutarhasta, ajalta jolloin hoidin sitä.

Luontoystävällisempää pihanhoitoa

 Olen ammatiltani puutarhuri ja vuosien ajan hoitanut ulkoalueita, tavoitteena mahdollisimman "tiukka kuri" ja siisteys. 

Omalla pihallani elelen kuitenkin toisenlaista puutarhurin elämää. Haluan antaa tilaa luonnonmukaisille alueille ja yrittää omalta pikkiriikkiseltä osaltani edistää luonnon monimuotoisuutta. En käytä torjunta-aineita enkä pahemmin teollisia lannotteita vaan suosin kompostia. Jätän lehtiä pensaille ja perennoille maata hoitamaan, loput kärrään kasvimaalle tai kompostiin. Nurmikon annan olla hieman pitkä joissain paikoissa ja yhdeltä osaa pihaa en leikkaa ollenkaan. Hevonen saa siinä käydä syömässä ja yritän muuttaa aluetta pikkuhiljaa niityksi. Hyönteisille jätän kuolleita puiden osia ja linnuille pitää tietysti olla pönttöjä. Pari tontin reunaa saa olla luonnontilassa, siellä on vanhoja puita ja pensaita aitaamassa pihaa. Kasvien määrää lisään pikkuhiljaa.

Opiskelen netissä permakulttuuria ja ekologista pihanhoitoa. Toivoisin, että saisin mahdollisimman monen ajattelemaan pihanhoitoa uudella tavalla. Tietyt ajatusmallit ovat niin kovin syvään juurtuneita. Uskon, että jos pysähdymme pohtimaan asioita niin moni voisi innostua toimimaan uudella (vanhalla) tavalla. Miksi teen näin vain koska ennenkin on tehty? Haittaavatko ne muurahaiset siellä kiven alla ihan oikeasti? Onko voikukka todellakin niin paha kasvi, että sen vuoksi pitää koko nurmialue myrkyttää? Voikukkahan on pölyttäjille tärkeä kasvi. Ja aika kaunis kun katsoo sillä silmällä.

Itsekin vasta opettelen!

Ps. voit tutusta minuun ammattipuutarhurina osoitteessa www.puutarhuri-vehmaalta.webnode.fi tai fb:ssa Puutarhuri Vehmaalta. Täällä kirjoittelen kotitarhurina.