torstai 17. joulukuuta 2020

Wyandottet

 Wyandottet.... ihanat, kiltit, lempeät pullerot. Pidän kovasti näistä tyypeistä ja välillä ajattelen, että olisi selkeintä jos minulla olisi vain yhtä rotua. Valinta kohdistuisi kyllä näihin. Mutta kun en millään kaikista aikeista huolimatta raaski luopua muistakaan niin... 

Blue laced wyandotteja, takana näkyy rokkeja.


Alkuvuodesta 2019 sain mukavalta pariskunnalta wyandotten munia. Vanhemmat olivat gold ja splash laced, joten odotettavissa oli vain blueta. Kävi onni ja kuoriutui viisi kanaa, kaksi kukkoa. Nämä kukot olivat ja ovat sykähdyttäviä herrasmiehiä. Isoja, komeita ja niin kilttejä. Huolehtivat upeasti kanoistaan ja ylläpitävät järjestystä. Toinen muutti Laitilaan ja toinen jäi meille kotiin.




Koitin netissä huhuilla siitosmunien perään, mutta menestys oli heikko. Lopulta joku tarjosi minulle munia ja kehui miten hyvä parvi hänellä on ja sopisi juuri minun parven väreihin. Kuvia en ikinä nähnyt enkä hoksannut pyytäkään. Uskoin myyntipuheeseen kun en itse niin ymmärtänyt näistä. Munat tulivat postilla ja muistaakseni kuoriutuivat kaikki eli itävyys oli erinomainen. Harmillisesti tuli vain yksi kana, loput kukkoja. Olisiko niitä ollut viisi. Värit/kuviot olivat osalla tipuista vähän mitä sattuu.


En siis saanut minun huippuihanalle kukolle kuin yhden kanan, joten päätin luopua niistä. Vieläkin vihlaisee sydänalasta kun törmään kukon kuviin. Parveksi siis muodostui ensimmäisen haudonnan viisi kanaa ja jälkimmäisestä porukasta jäi yksi kukko. Tämäkin kukko on todella kiltti, mutta ei ihan sellainen pätevä joka pitää koko porukan aisoissa. On myös kooltaan vähän pienempi. Mutta aina on kiva mennä tähän häkkiin sisälle kun ei tarvitse miettiä millä tuulella kukko tänään on. Se on aina rauhallisella ja hyvällä tuulella. Samassa laumassa elelee kolme muuta kukkoa, tämä on pomo, mutta tosiaan sietää muut kukot ilman ongelmia. Silloin kun olivat veljiensä kanssa niin kukkoja oli pahimmillaan seitsemän samassa tilassa ja testosteroni kuohui, mutta sopu säilyi.

Nykyinen kukko



Ensimmäinen kukko, kanojeni veli










Viime kesän viimeisistä tipuista jäi viisi meille kotiin kasvamaan. Osoittautui, että siinä on kolme splash kanaa ja kaksi gold kukkoa. Vanhat ovat kaikki blueta eli nyt on eri värejä.

Kanat pitivät sulkasatoa syksyllä ja olivat kyllä aika kamala näky, nyt rouvilla on uusi ja komea sulkapeite, näyttävät tosi hienoille. Sulkasatoon asti munivat oikein hyvin, mutta siihen loppui. Nyt on mennyt jo piiiiittkä aika ilman munia, kunhan syövät ja sotkevat... Eilen oli ensimmäisen kerran ikuisuuteen (siltä ainakin tuntuu) wyandotten muna pesässä ja se kirvoitti kokeneemmaankin munankerääjän huulilta ilonhuudahduksen. Päätin samalla, että tämän munan kunniaksi kirjoittelen jutun dotteista seuraavaksi. Ajattelin otan niistä uudet hyvät kuvat ensin, mutta enhän sitä enää muistanut... joten mennään vanhoilla kuvilla, laitan myöhemmin uusia kuvia, ovat jotenkin mielestäni entistä muhkeampia uusien sulkien myötä.

Sulkasato alkanut. Takana nick brown.


Pihahommissa avustamassa. Tässä ovat vielä nuoria ja kaikki yhdessä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viherkasveista - näitä osaa hoitaa kaikki

 Todella usein kuulen sanottavan, että ei osata hoitaa viherkasveja. "En minä voi ottaa mitään kasvia, kuolee kumminkin." Viherkas...